Satakunnan Museo

Satakunnan Museossa on nyt myös useampia lasten ja nuorten ja kokoontumis- ja leikkipaikkoja.

Kamarissa voi kokoontua ryhmän kanssa ja valmistautua näyttelykierrokselle, leikkiä, pelata ja syödä eväitä.

Pikku-Pekkalassa pääsee leikkien avulla 1900-luvun alun kaupankäynnin tunnelmaan. Vuoden 1938 Porin kaupunkikartasta tehdyllä liikennematolla voi huristella menemään pikkuautoilla ja viedä vaikka lehmät laitumelle. Talonpoikaispirtin luona pääsee kokeilemaan muutamia vanhoja työkaluja ja juoksumatolla kyntämisen makuun. Tämän lisäksi voi kiikutella keinutuolissa, polkea ompelukonetta, lepuuttaa jalkoja 1970-luvun olohuoneessa tai maitolaiturilla vanhoja iskelmiä kuunnellen.

Päiväkoti-ikäisille, eskareille ja pienemmille koululaisille soveltuvalla Etsi Porin karhu -kierroksella tutustutaan Satakunnan ja Porin historiaan noin kymmenessä eri kohteessa.

Karhua voi etsiä omatoimisesti vihjekortin avulla tai opastettuna, jolloin opas kertoo vähän lisää karhua kiehtovista kohteista.

Koululaisten kanssa voi tutustua myös esihistoriallisen ja historiallisen ajan elämään ja arkeologisiin löytöihin. Satakunta asutettiin heti kivikauden alkupuolella. Asuminen ja eläminen jatkuivat läpi pronssi- ja rautakauden. Keskiajalla Satakuntaan perustettiin kaksi kaupunkia – Ulvila ja Rauma – ja heti uuden ajan alussa Pori.

Opastetulla kierroksella oppaalla on mukanaan aitoja esihistoriallisia esineitä ja komeita kopioita.

Opastettu kierros soveltuu historianopinnot aloittaville koululaisille ja tieteellisempänä lukiolaisille.

Porin historiaa näyttelyssä esitellään kaupungin perustamisesta, vuodesta 1558 lähes nykypäivään asti. Kaupunki on Suomen 9. vanhin ja se laajeni noin 400 hengen merenrantakaupungista 1800–1900-luvulla teollisuuden sulatusuuniksi sekä porvarien ja työläisten asuttamaksi eloisaksi kaupungiksi.

Opastettu kierros soveltuu erinomaisesti kaikenikäisille koululaisille ja erinomaisesti 7. luokkalaisten opintokokonaisuuksiin sekä lukiolaisille mm. katsauksena Ruotsin ja Venäjän vallan ajoista ja itsenäistymisestä.

Satakunta on maamme vanhimpia maakuntia. Se mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1331. Tätä edeltää kuitenkin rikas esihistoriallinen aika kivikaudesta rautakauteen. Opastukselle tutustutaan maakunnan pitkään historiaan monipuolisesti.

Soveltuu hyvin yläkoululaisten sekä lukiolaisten opintoihin.

Asumiseen ja koteihin tutustutaan näyttelyn monien pienoismallien ja interiöörien avulla. Ne kertovat satakuntalaisten elin- ja asuinolosuhteista aina pronssikaudelta 1970-luvulle asti.

Eri aikaisiin koteihin kurkistamalla historia ja ihmisten sosiaaliset yhtäläisyydet ja erot ovat helpommin ymmärrettäviä.

Opastus soveltuu pienimmistä koululaisista aikuisopiskelijoihin konkreettisten esimerkkien vuoksi.

Elon merkkejä -näyttely sisältää myös ruokien ja juomien historiaa sekä tarinaa paikallisista perinneruuista. Opastukselle tutustutaan ruokakulttuuriin 1600-luvun porvarispöydästä ristiinnaulittuun siikaan ja legendaariseen porilaiseen. Tämä on herkullinen kierros!

Opastus soveltuu erinomaisesti kotitaloutta opiskeleville yläkoulun ja ammattiopistojen ryhmille. Ruokahistoriaan voi tutustua myös omatoimisesti pienen esitteen avulla ja vihreitä Ruoka-logoja seuraamalla.

Perinneruokia ja ruokaperinteitä -kokonaisuus teksteineen ja kuvineen löytyy nyt myös Tarinasoittimesta omana kokonaisuutena: tarinasoitin.fi/elonmerkkeja. Kannattaa hyödyntää opetuksessa!

Muotoilu on ollut aina osa ihmisen elämää. Joskus esineet olivat käytännöllisiä ja kauniita, joskus jompaa kumpaa. Oliko 7000 vuotta sitten muotoiltu kaunis Huittisten hirvenpää käyttöesine, entä 4000 vuotta sitten valmistetut komeat vasarakirveet? Kammattiinko 3000 vuotta sitten valmistetulla pronssikammalla oikeasti hiuksia?

Keskiajalla Satakuntaan tuotiin Euroopasta koristeellista lasia ja keramiikkaa – aikansa huippudesignia. Maaseudulla talonpojat veistivät taidokkaita käyttöesineitä morsiamilleen ja tehtaissa kehitettiin ainutlaatuisia tuotteita. Ja entäpä Sarpin sammakkoleivos, täydellinen paikallinen designtuote!

Opastus soveltuu esim. yläkoulun ja lukion kuvataiteen opiskelijoille.

Uskonnot kulttuurissamme näkyvät menneisyyden esineissä ja monina erilaisina tapoina edelleenkin.

Esihistorialliselta ajalta on jäänyt jäljelle monenlaista esineistöä, joista voidaan päätellä erilaisia aikansa uskonnollisia käsityksiä. Historiallisen ja keskiajan myötä Suomeen saapuu kristinusko ja katolilaisuus näkyy kirkkojen rakentamisena, luostareina ja pyhimysten palvontana myös Satakunnassa. Kustaa Vaasan myötä alkaa reformaatio, mutta Porin kaupungin perustaja, Juhana-herttua, Kustaan poika kääntyykin katoliseksi.

Museon näyttelystä löytyy tietoa myös myöhemmästä kansanuskosta ja sen eri muodoista elämässämme, satakuntalaisesta herätyksestä ja monista uskonnollista tavoista elämänkaaren varrella.

Opastus soveltuu uskonnon opetukseen ja mm. lukion opintotavoitteisiin.

Elon merkkejä -näyttely tarjoaa myös pilkahduksia Suomen ja Satakunnan musiikin historiaan.

Kulttuurimesenaatti Maila Talvion ystäväpiiriin kuuluivat runoilija ja akateemikko V. A. Koskenniemi sekä säveltäjä ja akateemikko Yrjö Kilpinen. Koskenniemi mm. sanoitti Lippulaulun, joka on Kilpisen säveltämä. Molempien veistosmuotokuvat löytyvät museossa esillä olevasta Talvion Satakuntasalista. Talvion vuosikymmeniä ylläpitämässä kirjallisuuspiirissä kajautettiin myös aina Satakunnan laulu illan alkajaisiksi.

Selim Palmgrenin historiaa löytyy myös lyhyesti museosta, samoin kuin satakuntalaiseen herätykseen liittyvää veisuuperinnettä. Löytyypä museosta Elias Lönnrotin kantelekin.

Museokäynnin lopuksi voi ryhmän kanssa katsoa Taavi-lavalla noin 15 minuuttia kestävän videon Pori Jazzin historiasta. Esitys on peräisin vuonna 2015 esillä olleesta Porin Jazzin juhlanäyttelystä.

Opastus soveltuu yleissivistävänä kokonaisuutena musiikinopintoihin eri luokkatasoilla ja lukiossa.

Satakunnan Museon yövartija kiertää joka yö museon Elon merkkejä -näyttelyä ja löytää aina jotain mielenkiintoista ja innostavaa tutkittavaa. Nyt eräs Satakunnan Museon työntekijä on kuullut, että museon yövartija on erityisen kiinnostunut yhdestä esineestä ja haluaa viedä sen kotiinsa.

Esine on joko esillä museon näyttelyssä tai hän on jo piilottanut sen jonnekin museon tiloihin. Hän vain odottaa, että saisi salakuljetettua esineen pois. Se voi tapahtua jo ensi yönä, eikä esinettä nähdä enää milloinkaan sen jälkeen.